Näin sitä taas ollaan Juhannuksen kynnyksellä. Tässä mietin minkälaisia juhannuksia olen viettänyt elämäni aikana. No eipä niissä mitään erikoista ainakaan muistikuvani mukaan. Nuoruudessa sitä tuli lähdettyä aika usein pidemmällekkin. Olen ollut saarissa ja kylissä, telttailemassa ja mökeillä. Reilut 20v vierähti ihan kotipiirissä hät hätää kokoilla käydessä. Mielenkiintoisin juhannus taisi olla muutama vuosi sitten Torniossa.

Sinkkuna lähdin sokkotreffejä tekemään aaton aattona netissä. Kaikista varoituksista huolimatta heittäydyin seikkailuun tuiki tuntemattoman kanssa muutaman viestin vaihdettuani. Asuin silloin Oulussa ja edessä oli yksinäinen  Juhannus. Ajattelin menettäväni korkeintaan henkeni uskaltautuessani tällä tavalla lähteä. 

Olin saanut ohjeet netissä ja puhelimella loput..aja Keminmaalle ja treffataan siinä marketin parkkipaikalla...itse olin myöhässä sovitusta ajasta ja ajattelin, että turhaan ajan sinne saakka todetakseni ettei kaveri odota minua ja onko hän edes sen oloinen, että haluan jatkaa siitä vielä Tornioon mökille.

Näillä ajatuksilla kuitenkin huomasin  ajavani eteenpäin kauniissa kesä säässä. Mieli halusi luoda jos jonkinlaisia kauhukuvia ja sain tehdä töitä, että kauhu ei iskenyt olemukseeni. Sitten hän soitti ja kertoi ettei ole mitään kiirettä sillä hänkin on hieman myöhässä. Hyvä niin sillä nyt sain ajella rauhassa sovittuun paikkaan.

En ollut käynyt Keminmaalla koskaan aiemmin ja mietin kuinka löydän sovitun paikan. Samalla soi puhelin ja hän kysyy minkälainen auto minulla on? Kerroin auton värin ja mallin...hän sanoi ajavansa nyt minun perässä. 

Mistä lie siihen ilmestynyt mutta siinä hän minua sitten opasti ajamaan oikeaan paikkaan. Saavuttuamma parkkipaikalle nousimma autoistamme ja aloimme silmäillä ja mittailla toisiamme todetaksemme.. hmm. ok. Siedettäviä olemme noin ulkoisesti.  Hän tumma lyhyehkö pohjoisen mies nauravin silmin. Jätin oman autoni sitten erään autoliikkeen parkkipaikalle ja jatkoimme matkaa hänen autollaan.

Matkaa oli aika paljon ja Torniossa hän sitten kääntyi sinne mökille vievälle tielle..sitä jatkui ja jatkui maisema muuttui synkemmäksi metsäiseksi ja soitakin näytti olevan. Siinä ajattelin että hyvä päivää ja kiitos tästä elämästä..minnekkähän sitä oikein ollaan menossa. Kaveri ei paljon siinä puhellut ajaessaan ajatuksiinsa vaipuneena. Loppu pätkä tietä oli vielä kuoppaisempaa ja kapeampaa mökkitietä.

Lopulta sitten olimme siinä mökin pihalla ja silmäilin sitä suurin ihmetyksin se ei näyttänyt miltään mökiltä vaan se oli iso talo keskellä ei mitään kylläkin järven rannalla jossa näytti olevan saunakin. Kaveri alkoi purkaa autostaan kasseja joista suurin osa oli ruokakaupan ostoksia. Kuudetta muovipussia nostaessaan kysäisin kuinka suuri porukka tänne oikein tulee juhannusta viettämään? Ei kuulemma tule muita kuin me kaksi. Ihmettelin runsasta ruoan määrää johon hän totesi, no kun en tiennyt eikä ollut kysynyt mitä minä syön joten hän oli ostanut kaikki mahdolliset vaihtoehdot. No siinä sitä oli ihmettelemistä..kalat, lihat, makkarat, kanat ja kasvikset kaikilla lisukkeilla. Ei ainakaan tarvitsis nälkää nähdä muutamaan päivään.

Mökki oli täysin varustettu jopa sisä wc-llä, astianpesukoneella ym..ym.. Hieno homma olin kyllä hieman hämmästynyt sillä olinhan käynyt aiemmin tosiaan alkeellisilla mökeillä kantovesineen ja ulkohuusseineen. Nyt sain sitten nauttia ja rentoutua rauhassa.

Kun saimme kaikki tavarat ahdettua jääkaappiin kaveri otti viinakaapin auki ja kysyi no mistäs aloitetaan...Vau siinä oli jos jonkin moista pulloa. Viiniä ja valkoista kiitos sanoin. Hän sekoitti omansa ja sanoi no niin tervetuloa mökilleni viettämään rauhallista juhannusta minä olen Jorma ja sano vain Jonic... lähdemmekö lämmittämään saunaa? Lähdetään vain. Aivan mahtavaa..fiilis laskeutui siihen paikkaan ja sain rentoutua. Jonic olikin kova puhumaan kun päästiin alkuun. Sauna valmistui ja siinä samalla grillissä ruokaa ja nuotio oli meidän oma kokko. Kuusi tuntia saunoimme välillä pulahdimme uimaan. Jonic osoittautui näkijä shamaaniksi ja tiesi nähneensä jo minun jutut ennalta...no eipähän tarvinnut kertoa niin paljon eikä voinut valehdellakkaan kun kerta toinen jo tiesi.

Me olemme edelleen ystäviä ja vaihdamme usein näkemyksiämme elämästä. Se oli hyvä juhannus jolloin sain tietää paljon hengen maailmasta.